Sokeria & Leivonnaisia

 

Vanhusten palvelutalossa pitämässäni kahvilassa leivon maanantaista torstaihin tuoreet leivokset tai pullat vanhuksille ja keitän kahvit aina. Erikoisruokavaliot huomioiden ja diabetes mukaan lukien pyrin aina huomioimaan sokerin käytön ja annospalojen kokojen suhteuttaminen vanhuksille sopivaksi.

Kuvassa oleva vaniljaiset leivokset on tehty kääretorttupohjaan. Täytteenä vaniljakreemi ja mansikkahilloa, koristeltu vispikermalla, johon on sekoitettu mauksi vaniljakreemiä, että laidat pysyvät kasassa ja pursotus ei mene niin äkkiä huonoksi.

 

 

Marjat ovat kesän ja syksyn yksi isoimmista leivonnan ja jälkiruokien pääraaka-aineista. Kesällä monien perheiden suosikkina ovat tuoreet mansikat ja vanilja- jäätelö sekä kesäiset juustokakut, täytekakut ja leivonnaiset. Mansikat ja vadelmat ovat yksi isoimmista kesätuotteista jotka ovat monien mieleen vauvasta vaariin asti.

Kuvassa oleva mansikka-mustikkarahkapiiras oli yksi vanhustentalon suur-suosikeista. Perinteisellä ohjeella tehty murupohja ja rahkainen täyte marjojen kera sai jopa vanhan nuorentumaan.

Pohja

150 g	voita tai leivontamargariinia
1½ dl	sokeria
1	kananmuna
1 tl	leivinjauhe
4 dl	vehnäjauho
TÄYTE
300g	pakastemansikoita ja mustikoita
1,5 purkki	maustamatonta maitorahkaa
2	kananmuna
2  tl	vaniljasokeria
1/4  dl	sokeria

 

Ohjeet

1) Vatkaa sulatettu voi ja sokeri keskenään.

2) Vatkaa voi-sokeri-seokseen kananmuna.

3) Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää edelliseen seokseen.

4) Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina siihen. Muista reunat! Voit esipaistaa pohjaa noin 7 min.

5) Täytettä varten sekoita keskenään rahka ja muna, lisää sokeri ja jäiset mansikat.

6) Levitä täyte taikinan päälle vuokaan.

7) Uunissa 200 astetta, noin puoli tuntia, kunnes reunat vähän ruskistuvat ja täyte saostuu.

 

MIHIN SOKERIA TARVITAAN?

Sokerilla on monta tehtävää;

Erilaisten sokerituotteiden valikoima on nykyään laaja, ja sokeria voidaankin käyttää monissa eri elintarvikkeissa. Sokerilla on useita ainutlaatuisia ominaisuuksia, jotka joko yksinään tai yhdessä muiden elintarvikkeiden valmistusaineiden kanssa tekevät siitä nykyaikaisen elintarviketuotannon tärkeän ainesosan. Sokerimolekyyli on eräs kaikkein tavallisimmista luonnossa esiintyvistä rakenteista, ja jokapäiväisessä monipuolisessa ruokavaliossamme sokerilla on laajin käyttöalue mihin tahansa elintarvikkeen muuhun valmistusaineeseen verrattuna.

 

 

Pulla eli nisu eli vehnänen on vehnäjauhoista leivottu tuore tai kuiva hiivalla kohotettu makea leivonnainen.

Pullaa kutsuttiin ennen vehnäleiväksi. Pullaa arvostettiin, koska sitä oli varaa syödä vain harvoin, kuten juhlissa, juhannuksena ja jouluna.

 

 

Pulla on perinteinen herkku ja yleinen kahvipöydän anti, mutta se liittyy kiinteästi myös erilaisiin juhliin, kuten esimerkiksi laskiaiseen kermavaahdolla ja mantelimassalla tai hillolla täytettynä.

Kuvassa olevat rusina-rahkapullat on tehty vesitaikinaan huomioiden maidottoman ruokavalion ihmiset. Perinteisellä ohjeella tehty pullataikina ei ole kaikille yhtä helppoa kuin voisi kuvitella. Harvat ihmiset, jotka eivät ole ennen leiponeet pullaa, onnistuvat kerralla saamaan pehmeää ja kuohkeaa lopputulosta. Ai miksi? Yksi perinteisistä vioista, jonka monet aloittelevat pullantekijät tekevät, on joko liian kylmä neste tai liikaa jauhoa.

Huomaatko mitä on näissä korvapuusteissa on mennyt vikaan?

Ensimmäinen vika on, että taikina ei ole kohonnut kunnolla. Syynä voi olla joko kylmä neste tai liikaa jauhoa.

 

Munkit:       

Munkki tai donitsi on rasvassa uppopaistettu, pullataikinasta valmistettu makea leivonnainen. Munkkien yleisimmät muodot ovat pallo, jonka sisällä on hilloa tai muuta makeaa täytettä, ja rengas, joka on perinteisesti tehty kietomalla taikina kepin ympärille. Nykyään saatetaan käyttää myös leikkuria, joka leikkaa taikinan keskeltä pienen palasen. Nämä palaset voidaan paistaa erikseen ”donitsireikinä”.

Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”.

Sana munkki on ollut käytössä leivonnaisen nimityksenä ainakin jo 1600-luvulla. Se juontuu vertauskuvallisesta assosiaatiosta luostarimunkkeihin: ”kun nokare munkkitaikinaa pannaan kuumaan rasvaan, se pullistuu nopeasti hyvinvoivan ruskeakaapuisen munkin kaltaiseksi”.

 

 

 

Perinteinen omenapiirakka on monen vanhan ja nuoren suosiossa ollut helppona ja nopeatekoisena leivonnaisena. Omenapiirakan yleinen tarjoilukastike on vaniljakastike. Tein vanhusten palvelutalolla eräänä päivänä tämän piirakan ja vanhukset olivat niin hyvällä mielellä. Monet heistä palasivat lapsuusaikoihin, jolloin heidän äitinsä ja mummunsa leipoivat tätä perinteistä herkkua aina syksyisin, kun omenasato oli kypsynyt.

4 kpl	kananmunaa
3 dl	sokeria
4,5 dl	vehnäjauhoja
2 tl	leivinjauhetta
1,5 dl	maitoa
1 dl	ruokaöljyä (tai 100g voita)
	omenoita viipaleina
	kanelia
	sokeria

Ohjeet:

1: Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. (Käsin, jotta pohjasta ei tule liian kuohkea.)

2: Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahtoon.

3: Mittaa maito ja öljy ja laita nekin sekaan. Sekoita hyvin.

4: Voit antaa tässä vaiheessa taikinan olla rauhassa.

5: Kuori omenat, poista siemenkota ja leikkaa ohuita omenaviipaleita. (Kotimaiset omenat kuorineen.)

6: Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille taikka leivinpaperin päälle ja laittele omenaviipaleet päälle. Omenaviipaleiden päälle ripota oman maun mukaan sokeria sekä kanelia.

Suosituimmista		viimeksi/alkup./mahtuu
Omenapiirakka muropohja	191 kcal	2,5 g
Omenapiirakka muropohja (Riitan herkku), annos 52.5 g	390 kcal	5 g
Omat reseptit ja ateriat	kcal/100 g	annoksia
Julkiset reseptit	kcal/100 g	annoksia